Mielisairas ? Mielenterveys potilas ? VS: Syöpä ! Diabetes ! Kumpi voitaa Karhu vai Leijona ? Mielenterveys on asia joka saattaa vammauttaa monella tavalla mutta nähdään monesti vähäpätöisempänä kuin esimerkiksi tuo syöpä ! Miksi ? Syöpään voi kuolla tai siitä voi parantua eikö ? Mielenterveys ongelmat varsinkin neurologiset ovat pysyviä niistä ei voi parantua ainoastaan oireita pystytään helpottamaan siis miksikö Mielenterveys tai sen järkkymistä ei nähdä yhtä vakavasti otettavana asiana/sairautena kuin esimerkiksi syöpää ???? Edellä mainitut ovay kylläkin vain omakohtaiseen kokemukseen perustuvia väitteitä mutta voisin olettaa että aika yleinen näkökanta. En ole sairastunut taikka sairastanut syöpää mutta KÄRSIN mielenterveydellisistä ongelmista niin trauma peräisistä kuin neurologisista ja voin todellakin kokemuksen syvällä rinta äänellä sanoa että ne tuskat mitä se tuo mukanaan ovat pahimillaan yhtä vitun piinaa. Harvoin ne ilmenevät suorana fyysisenä kipuna mutta se psyykkinen onkin se pahin koska sitä kipua on vaikea paikantaa. selittää, lieventää taikka poistaa….. ! En ole hullu taikka tyhmä eli ymmärrän varsin hyvin eron oikeassa ja väärässä ja syy/seuraus suhdekkin on ymmärretty joka vain pahentaa tilaani. Jos menet julkisesti möläyttämään tilastasi sinua katsotaan kuin ebolaa jota juuri on lisätty aamu kahviisi josta juuri otit ison hörpyn…. Nyt siis mietitkin mielessäsi että ”hyi vittu täähän on ihan saastasta ja tarttuvaa, en vain kehtais ton nähden räkästä takas kuppiin siis mikä avuksi APUUVA” ja ilmeesi muuttuu vaikeroivaksi vaikka kuinka yrität sitä peitellä. Mistä johtuu moinen asenne ? Johtuuko se osaksi siitä että jo pelkästään nimittely kulttuuriimme ovat juurtuneet pilkaksi tarkoiteutu sanat kuten ”vitun psykopaatti”, ”saatanan sekopää”, ”sosiopaatti mulkku”, ”maanis depressiivinen lehmä”, ”nut job”, ”narsisti paska”, ”vitun skitsofreenikko”, ”vitun vatipää” ja niin edelleen ?! Harvemmin kuitenkaan kuulee kenenkään huutavan ”vitun diabetes potilas”, ”epilepsia apina”, ”saatanan sydäntauti potilas”, ”leukemia lehmä” taikka ”rintasyöpä paskiainen” ! Kun sairastat jotain joka nakyvän fyysisesti sinua ravistaa ja jonka tiedetään olevan ei tarttuvaa sinua kohtaan tunnetaan usein sympatiaa taikka empatiaa koska tilasi on muiden käsittämänäkin tuskainen. Kun ihminen jonka lähipiirissä ei ole ketään joka sairastaa mielenterveys puolen sairauksia niin asenne muuttuu niistä mainittaessa…. ja se ei ole empatiaa taikka sympatiaa vaan pahimillaa pakokauhuun verrattavaa tunnetilaa…. MIKSI ???
Kuvitelkaa mielentila jossa jokainen henkäys tuntuu tuskaiselta, raikkaassa säässä ulkona hapen otto tuntuu vaikealta, tunne kuin sinua jahdattaisiin ja pakomatklla eteesi kohoaa 500m korkuinen muuri ja sinulla on pakkopaita päälläsi ja betonit jaloissasi, kun aurinkoinen sää ja mukava tunnelma muuttuu henkeä ahdistavaksi harmaaksi massaksi ilman että mistää reunoilta paistaisi aurinko, jatkuva tyhjyyden tunne, tunne että mikään ei oikeasti tunnu yhtään miltään, tunne kuin keuhkosi olisivat täynnä puukotuksen jättämiä reikiä ja kun yrität vetää henkeä joku kuristaa sinua kaupan päälle, tunne kuin kaikki mikä ikinä sinulle on tärkeää viedään sinulta, tunne siitä että sinua ei ymmärretä niinkuin puhuisit hindua ja kukaan ei ymmärtäisi sanaakaan, tunne siitä että sinua verrataan vesikauhuiseen koiraan joka pitäisi lopettaa tartunta riskin vuoksi, arvottomuuden tunne, tunne kuin pääsi ympärille olisi vedettu paksu kuminen nauha jota kiristetään niin että paine meinaa viedä tajun, jatkuvat painajaiset, syrjäytyminen, ahdistuneisuus, pakon omainen tarve toistaa asioita ja rituaaleja………….. !
